Stratocaster

Helmiäisrumpuja seuranneet vuodet kuluivat harmittavaisen nopeasti. Helmiäissetti korvattiin basarinkalvon haljettua Pearlin setillä, Meksikolainen presari vaihtui Musicmanin aktiivi Stingrayhin ja amerikkalaissyntyisen rumpalimme pois muuton jälkeen rumpaliksi pestattiin juuri kanssamme samaan kortteliin muuttanut lähes kaksimetrinen langanlaiha brasilialais nuorukainen.

Olin itsekkin päivittänyt kitaraarsenaaliani ja hankkinut Meksikon Straton suomessa käydessämme eräältä ystävältäni joka oli lopettanut soittonsa lyhyeen. Strato joka nykyään makaa osiin purettuna kellarissamme oli tervetullut lisä kokoelmaani. Tosin, nyt useampaa startoa soittaneena kyseinen soitin oli melko kömpelö ja huono, mutta täytti tehtävänsä kun ei paremmasta ollut tietoa.
Kitara oli niin sanottu HSS stratocaster: eli humbucker tallamikkinä jota seurasi keski ja kaulamikkeinä yksikelaiset. Hummparin pystyi puolittamaan kytkimestä joka oli sijoitettu alemman tonepotikan tilalle. Väriltään soitin oli olympic white/kerma ja paksun lasimaisen kuultokäsittelyn läpi saattoi erottaa kitaran syykuvion.

Joitain vuosia sitten päätin kustomoida kitaraa hieman mm. poistamalla siitä maalin ja käsittelemäällä sen uudestaan. (homma edelleen kesken) Yritin suorittaa suunnitelmaani hienovaraisesti Nitromorse maalinpoistoaineelle vain huomatakseni, että keihäs oli pinnoitettu jollain miestävahvemmalla. vein kitaran siis työpaikalleni ja aloin polttaa maalia pois kuumailmlapuhaltimella. Maali ei edelleenkään irronnut, mutta sen alta löytyvä viilupinta ailkoi sen sijaan paukkua silmille irroittaen maalin kaunista puukuviota myöden.
Kitar oli siis tehty neljästä erittäin oksaisesta palsta ja viilutettu näyttääkseen hyvältä. Näin meitä köyhiä kusetetaan!

Kermastato kuitenkin toimi pääasiallisena soittimenani kunnes basistimme raahasi Miamista mukanaan Jenkki Straton joka oli myös mallia HSS. Kyseinen kitara oli kuitenkin huomattava parannus omaan meksikolaiseeni varrattuna ja otinkin sen omakseni aina treeniemme ajaksi. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa mitä straton kaulamikin ja keskimikin kanssa voi saada aikaan. Kuulin ensikertaa sen kermaisen lähes nestemäisen stratosoundin, äänimaailma joka on edelleen mielestäni hienointa mitä kitaralla voi saada aikaan.