Helmiäisrummut

Elokuu 1997.
Olin aloittanut uudessa koulussa, uudessa maassa, ja saanut syntymäpäivälahjaksi Yamaha Pacifican ja Marshal 15W transistori combon.
Olimme muutaneet perheemme kanssa asumaan ulkomaille ja toiveeni maailman valloituksesta olivat korkeammalla kuin koskaan.
Tutustuin hyvin pian muuttomme jälkeen samassa korttelissa kanssamme asuvaan kaveriin joka oli juuri hankkinut itselleen Epi Merkkisen stratocaster kopion. Yhtenä iltapäivänä koulun jälkeen tuppauduin hänen luokseen ja pyysin häntä esittelemään minulle kitaraansa. Hänellä oli prikulleen sama vahvistin kuin minulla ja kitara joka muistutti omaani huomattavasti enemmän Jimi Hendrixistä. Olin juuri oppinut Purple Haze intron jonka myös päätin hänelle soittaa. Uusi tuttavani ei itse osannut soittaa mitään, joten epätoivoinen Hendrix esitykseni meni täydestä ja teki häneen niin suuren vaikutuksen että meistä muodostui erottamaton aisapari tuleviksi vuosiksi. Yhteisten musiikillisten mieltymysten lisäksi omasimme myös yhteisen mieltymyksen erinäisille päihteille joiden avulla pidimme itsemme luovassa tilassa luomatta yhtään mitään.

Aloin ramppaamaan naapurissa lähes päivittäin ja usein katosin kokonaiseksi viikonlopuksi heidän luokseen soittamaan. Olimme viidentoista, halvassa maassa joka ei tuntenut ikärajoja. Ostimmekin usein viikonlopuksi joitain pulloja rommia ja pullokaupalla olutta, istuimme heidän katollaan tupakat suussa juomassa viinaa ja soittelemssa.

Viinan juonnin ohella oma soittoni kehittyi ja kaverini joka lähinnä myhäili mukana oli soitannollisesti jämähtänyt paikoilleen. Ainoana ratkaisuna jonka bänditoiminnan kehittämiseksi keksi oli puhua hänet ympäri basson hankintaan. Joten yhtenä keskiviikkona koulun jälkeen otimme taksin keskustaan ja palasimme mukanamme luunvalkoinen meksikossa valmistettu Fender Precision basso. Sinä päivänä soitin ensimmäistä kertaa basistin kanssa.

Ystäväpiiriimme kuului eräs Amerikkalaissyntyinen kaveri jonka musiikkimaku oli melko hiphop vaikutteista, mutta omasi hienon rytmitajun ja halusi selkeästi olla osana soittoamme. Pestasimme hänet mukaan rumpaliksi ilman rumpuja. Homma eteni jonkin aikaa kattiloiden, matkalaukkujen ja pahvilaatoikoiden varassa kunnes eräs ystävämme kertoi mökillään olevista rummuista jotka mielellään lahjoittaisi meille.
Saimme helmiäispunaiset rummut heti seuraavana viikonloppuna, setti koostui haitsusta, snaresta ja basarista jonka päälipuolella olevaan reikään raidin ja kräshin yhdistelmäpelti tikun varressa upotettiin. Ensimmäinen bändini oli nyt kasassa!