Istuin Ibanez merkkinen f-aukoilla varustettu electroakustine sylissäni ystäväni vanhempien autotallissa, veljeni Century merkkinen 15wattine transistori vahvistin vierelläni päälle kytkettynä. Kaverini paukutti rumpuja kuin riivattu jota minä höystin omalla avoimien sointujen ja Centuryn yhdessä aiheuttamalla kakofonialla.
Muistan myös soittaneeni sooloja. Sooloni eivät perustuneet skaaloihin ja kulkeneet muutenkaan minkään musiikillisten sääntöjen mukaan. Kyseessä oli vain ääni ryppäitä, soitettuna paniikinomaisesti huonolla tekniikalla. Ymmärsimme jo siinä vaiheessa ettei hommasta oikein tullut mitään ja taisimme jättää treenit siihen yhteen kertaan. Treenit kuitenkin ikuistettiin c-kasetille ja kun kuuntelimme playbackiä muistan soolojeni kuulostaneen siltä kuin huoneessa olis ollut meidän lisäksemme todella kehno viulisti.
Olisi hauska löytää tuo kasetti nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti