Kaikki alkaa jostain...

Kaikki oikeastaan sai alkunsa noin vuosi sitten, kun ymmärsin etten enää nuorene ja että viimeiset 29 vuotta ovat sujahtaneet ohitseni jättäen jälkeensä n.25 liikakiloa ja epälouvan krapulan.
Olen toki saanut jotain aikaankin. Olen hankkinut itselleni ammatin, päässyt töihin, edennyt urallani ennätysvauhtia yrityksen toimitusjohtajaksi, ostanut talon, mennyt naimisiin ja tuonut maailmaan vaimoni avustuksella ensimmäisen lapsemme.
Mutta, se tunne ja polte joka syntyi kuusitoistavuotta aikaisemmin Mick Jaggerin haastattelua äitini Anna lehdetsä lukiessani, tunne jonka vain muusikon urasta haaveileva kiimainen teini voi tuntea. Ei ollut poistunut mielestäni, vaan paukahti takaisin kahta kovempana nyt! liian vanhana, lihavana ja vähävapaa-aikaisena.

Olen räveltänyt kitaran kanssa riittävän pitkään tietääkseni ettei minusta ole sillä elantoa tekemään. Olen myös kokenut sen nöyryyttävän hetken soitinliikkeessä kun uutta kitaraa kokeillessani liikeeseen astelee 14 vuotias nico-petteri seitsämästä teinitytöstä koostuvan entouragensa kanssa, ottaa seinältä atraimen mallisen kitaran, kytkee sen mallintavaan vahvistimeen, valitsee itselleen Dragon Forcen signature soundit ja soittaa minut blues riffeineni suoraan syvimpää suohon. Kuullostaako tutulta?
No joka tapauksessa. Kipinä jonka teinipoikana sain oli vuosien saatossa himmenettyään tullut takaisin ja asian eteen oli aika tehdä jotain. Perheen, työn, remontoitavan rintamamiestalon ja luovuuden puutteen asettamien rajojen sisällä tietysti.

Tämä blogi tulee olemaan kooste muistoistani 17 vuotta kestäneeltä uraltani sängynlaidalla soittajana ja ikkuna päivittäiseen elämääni muusikonurasta haaveilevana 30 vuotiaana perheenisänä. Toivon saavani mukaan arvioita konserteista joissa luuraan, soittimista joita käytän/hankin ja tarinoita ihmisistä joita kohtaan matkan varrella.

Pahoittelen jo valmiiksi kirjoitus, pilkku ja yhdyssanavirheita!